Sä oot vaan mun / Larry

Heipsun c:
 ~ Juu, tässä shipataan sitten Larrya Romancena. Älkää heittäkö kävyillä/kivillä.

Luku 1.

Istuin mun sängyn reunalla ja katoin Louista odottavasti, emmä osannut kuvitellakkaan et tää olis niin vaikeeta mulle. Pojan silmät näytti jotenki hämmästyneeltä ja iloisilta. Kai se oli ihan hyvä juttu ? Mumisin jotain epäselvää, emmä varmaa ees ittekkään tienny mitä mun piti sanoa.
"Louis... Eiks ois jo aika?" Änkytin pienesti ja katosin tuon silmiä itkuisena. "Mä en jaksa enään tätä salailuu, ei meijän tarvii muitten mielipiteistä välittää" Jatkettiin hetken päästä varmemmalla äänellä.
Louis katto mua edelleen samalla ilmeellä, ehkä se oli tullu hulluks tai jotain. Emmä tiedä, mua pelotti et tää oli meijän suhteen loppu. Mä menin istumaan Loun eteen lattialle ja vein käden sivelemään pojan käsivartta ja koitin hymyillä rohkaisevasti.
"Me ollaan odotettu jo vuosi, me ollaan saatu paljon kyselyitä meistä. Eiks se ois vaan helpompi kertoa kaikille ? Että mä oon sun ja sä oot mun." Sanottiin ja katsottiin tuon silmiä.
Lopulta Louis avasi suunsa sanoakseen jotain mutta tuon ääntä ei vain kuulunut.
Se alko epäröimään. Mä hymyilin sille ja kehotin jatkamaan.
"Kaikki tietää jo että mä rakastan sua, että mä haluan olla sun kanssa. Että mä en halua muita ku sut. Kaikki tietää sen jo, kaikki on tajunnu. Mä en haluu menettää sua koskaan Harry, okei?" Louis sanoi. Mä nyökkäsin ja halasin tuota. Annoin mun huulien koskettaa tuon huulia. Mun kieli tutki tuon kieltä arasti. Louis ujutti kätensä mun hiuksiin ja tukisti niitä hellästi. Vedin tuon mun syliin hajareisiin ja suudelmanlomasta karkasi pienen pieni virne.
Joku koputti oveen, Ei. Ei nyt. Ei yhtään huonompaa ajoitusta keksitty sitten ? Lou hyppäsi pois mun sylistä ja meni avaamaan Liamille oven.
"15 minuuttia ja sit alas nii lähetää haastatteluun. Okei?" Poika selitti. Mä näytin peukkua ja virnistin.
"Joo, 15 minuuttii" Louis mumisi.
Liam jätti meijät rauhaan. Louis ja seisomaan ovelle ja virnuili mulle. Mä naurahdin ja kipittelin tuon luokse, painoin tuon ovea vasten ja pusuttelin hellästi toisen kaulaa.
Lopulta meijän oli pakko lähtee alas, mä laitoin vielä hetken mun hiuksia ja juoksin rappuset alakertaan.
"Kaikki valmiina ?" Niall kysyi. Kaikki oli valmista ja me lähettiin ajamaan autolla. Katsoin ikkunasta maisemia ja Louisen käsi oli mun harteilla rennosti, ei meijän poikien edessä tarvinnu mitään peitellä. Ne ties jo meistä. Mä oisin halunnut avata ikkunan mut tiesin et siit tulis vaan sekasortoo ku fanit näkis meijät joten tyydyin vaan avaamaan sen ihan pienelle raolle.
Liam parkkeerasi talon eteen ja me lähettiin tunkemaan ihmismassan ohi sinne etuoville. Me poseerattiin muutamalle kuvalle ja kirjotettiin parit nimmarit. Sen jälkeen me kadottiin ovista sisälle.
Meijät ohjattiin huoneeseen missä oli yks kahen istuttava sohva ja yks kolmen istuttava sohva. Pöytä ja pöydän takana yks nojatuoli. Me istuttiin Loun kanssa siihen sinertävälle kahden istuttavalle sohvalle ja muut sit ryhmitty siihen toiselle. Silitettiin hiukan tuon hiuksia ja kun se haastattelija lopulta tuli sisään päästin tosta irti. Louis kumminki asetti kätensä mun hartioille taas ja mä rentouduin hieman.
Haastattelija kyseli näitä perus juttuja " Miltä tuntuu olla kuuluisa ? Miltä tuntuu kun tuhannet tytöt fanittaa teitä ? Onko kuuluisuus tuonu teille mitään vaikeuksia ?" Vastailtiin niihin ihan asiallisesti. Mutta sitä viimestä kysymystä me ei osattu odottaa.
"Mikä tää Larry Stylinson homma on ?" Me kaikki mentiin ihan lukkoon.