Sä oot vaan mun 2 / Larry

Noniin eli siis, uutta lukua. Joo, täs oli iha sairaan pitkä tauko mutniiiin... Ja täst tuli lyhyt, koitan nyt sit jatkaa useemmin c:
& Anteeks tän luvun tylsyyttä. Jossai vaiheessa tulossa lisää tomintaa sitte oikein kunnolla.

~ Haastattelija kyseli näitä perus juttuja " Miltä tuntuu olla kuuluisa ? Miltä tuntuu kun tuhannet tytöt fanittaa teitä ? Onko kuuluisuus tuonu teille mitään vaikeuksia ?" Vastailtiin niihin ihan asiallisesti. Mutta sitä viimestä kysymystä me ei osattu odottaa.
"Mikä tää Larry Stylinson homma on ?" Me kaikki mentiin ihan lukkoon. ~ 

Lopulta Liam sai sanottua jotain. "Larry Stylinson, hmh... Larry on vaan.. Ei sitä oikein osaa selittää"
Mä käänsin katseen maahan ja punastelin. Louis hymyili edelleen ihan normaalisti ja tilanne oli todella kiusallinen. Lopulta haastattelija vain nyökkäsi ja kiitti meitä, eihän se ollu tyytyväinen meijän vastaukseen mut ei se sit kai kehannu udella enempää. Saatiin sitten lähteä ja kierrettiin tällä kertaa jostain sivuovesta, kaikki oli uupuneita eikä me jaksettu sillä hetkellä mitään fani laumaa, niin ilkeältä kun se kuulostikin. Eihän me oltais mitään ilman meidän faneja, mutta kaikilla oli nyt muuta mietittävää. 
"No, miten ois jossain syöminen ?" Niall ehdotti virnuillen. 
"Jos tilataan jotain ruokaa himaan ? Vaikka pizzat. En tiiä" Zayn sopersi tuolle ja kaikki tyytyi sitten pizzaan. Parkkeerattiin siihen talon eteen ja kipiteltiin sisälle. Mun olis tehny mieli jäädä ulos istumaan, nauttimaan auringosta mutta emmä sitten jaksanu alkaa vaihtaa vaatteita. Me ryhmittäydyttiin olohuoneeseen, Zayn avasi läppärin ja Liam television. Mä käperryin Loun kainaloon ja katselin telkkaria puolella huomiolla. Käänsin sitten katseeni tuohon ruskea hiuksiseen poikaan ja tuo kumartui painamaan pikku pusun mun huulille. Punastuttiin ja käännettiin katse muualle pienesti huulta näykkien. Suljettiin silmät ja taidettiin nukahtaakkin siihen.
Ovikello soi ja mä havahduin. Niall ryntäsi ovelle ja maksoi meidän pizzat. Mulle oltiin tilattu kinkku pizza, varmaan Louis päättänyt. Sillä tuolla oli samanlainen. Mä hymyilen ja leikkaan palan irti. Nakerran pienesti sitä pizzan kulmaa ja kiroan sen ruuan kuumuutta. Tungen kuitenkin sitä pizzaa suuhuni ihan hyvää tahtia ja virnistän muille pienesti. En saa tuhottua edes puolia siitä ruuasta kun Niall jo kiittää ja asettaa tyhjän pizzalaatikon olohuoneen pöydälle. Naurahdan hieman.
Taittelen sen laatikon kiinni ja vien sen jääkaappiin, muhun ei vaan yksinkertaiset mahtunut enempää. Kipittelen takaisin olohuoneeseen ja käperryn sohvan nurkkaan. Koitan olla  nukahtamatta mut ei siitä mitään tullu. Mä näin tosi levottomii unii, niis ei ollu mitään ideaa. Niinku väriläiskiä tyhjällä seinällä, sellasii mistä ei saanu mitään selkoa. Kun mä havahduin hereille mulla oli kauhee tuskan hiki ja mun kurkkuu kuristi. En saanu sanoja ulos suusta. Mä meen keittiöön tosi ripeetä tahtia ja join monta lasillista vettä. Silti mun kurrku tuntu kauheen kuivalta. Zayn istu siinä keittiön pöydällä, yllätys yllätys, kone edessään. Poika katto mua hetken ihmetellen.
"Kaikki ihan okei ?" Tuo sai kysyttyä. Mä en tienny, kai mä olin okei ja tää mun olotila johtuu niistä unista. 
"Joo.. Ei mulla mitään, näin vaa tosi outoi unii" Sain sitten soperrettua hetken päästä. Mun ääni takerteli kurkussa ja posket punotti aika reilusti, vaikka ei ollu ees mitään syytä nolostua. Mua silti nolotti. Zayn katto mua arvioiden ja nyökkäsi pienesti, ei se viittiny udella kai enempää mun ajatuksista.
"Mihin Louis lähti ?" Kysyn hetken päästä ja katselen maahan. Istun siihen penkille ja naputan keittiön pöydän päällistä.
" Eleanorin kanssa kahville, luulisin ? Ku niitten pitää nähä tietyn ajan välein..." Zayn sanoi ja katseli mua. Mä tyydyn vaan nyökkäämään ja nousen penkiltä, raahustan yläkertaan ja rojahdan sängylle.