~ hei oikeesti mun pitää kyl nyt alkaa tsemppaa. Olin unohtanu tän ihan kokonaan, oonpas dikkipää o: mut nyt sit jatkuu, ja tein päätöksen et vähintää joka toinen päivä uutta lukua.
" Eleanorin kanssa kahville, luulisin ? Ku niitten pitää nähä tietyn ajan välein..." Zayn sanoi ja katseli mua. Mä tyydyn vaan nyökkäämään ja nousen penkiltä, raahustan yläkertaan ja rojahdan sängylle. ~
Mä en vaan saanut unta, pyörin vaan levottomasti mun sängyssä. Suljen silmät, mut uni ei vaan tule. Koitan pysyä paikoillani. Kai mä hetken osasinkin olla ihan rauhassa. Mut sitten mun kehoa pitkin kulki kylmiäväreitä ja mun oli pakko liikkua johonkin suuntaan. Ovi kävi ja kuulin jonkun kävelevän yläkertaan. Mun huoneen ovi avautu ihan hiljaa. "Nukutsä ?" Louis kysy hiljaisella äänellä. Mä heilutin päätäni ja koitin saada silmät auki, mut mun energia ei vaan yksinkertasesti riittänyt siihen. Jonkun ajan päästä mä tunnen kun Lou käpertyy mun vierelle ja siliittää mun käsiä. Että mä vaan rakastin kaikkia niitä pieniä tekoja mitä tuo poika teki mulle. Käsien silittely sai mut kylmille väreille ja haluamaan. Louis tuoksui aika makealta, sellaselta söpön miehekkäältä. Mut sen dödön seasta erottui Eleanorin hajuvesi. Mun iho oli taas kylmilläväreillä, tällä kertaa ihan eri syystä. Se muija sai mut vaan voimaan pahoin, joo. Eleanor oli mukava, ja ihan kauniskin. Mutta silti, se tavoittelee mun omaa. Eihän se tunnu kenestäkään kivalta, vai ?
"No... Oliks sulla hauskaa ?" Mä kysyn uneliaalla äänellä. Louis selitti ravintolasta, se halus viedä mutkin sinne joku päivä. Sitku vaan me saatais liikkuu julkisesti yhessä, tää salailu rasitti mua. Mä rakastin Louista ja Lou mua. Mikä voi olla ongelmana ? Meijän rakkaus oli sentään puhdasta, aitoa. Mä en vaan tajua, miks mulla on näin huono olla ? Mä kumminkin saan rakkauttaa henkilöltä ketä mä rakastan.
Poika pusutti mun käsiä ja sormenpäitä hennosti. Värähtelen pienesti.
"Hei älä viitti... Toi kutittaaa'aa" Venytän viimeistä sanaa sillai söpösti, tiesin että Lou ei voisi vastustaa sitä. Poika virnisti ja pusutti vaan enemmän, siirty mun kaulalle, siitä rintakehälle. Mun hengitys kiivastu kokoajan enemmän ja enemmän. Taas ne mielihyvän kylmätväreet kulki mun hentoa kroppaa pitkin. Rintakehä arasteli vielä tatuointejen kohdalta, mikä aiheutti pientä häiritsevää kihelmöintiä ja kuumotusta koko kehossa. Mä tärisin.
"L.. Lou.. Lo.. Lopeta" Mä koitin änkyttää mutta sanat tarttu mun kurkkuun. Lopulta Louis irrottautui musta. Jäin makoilemaan selälleen sängylle ja tasasin hengitystä. Koko keho tärisi edelleen kylmienväreiden takia. Mä katsahdan tuohon poikaan joka hymyilee leveästi. Mä hymyilen takaisin, taputan patjaa vieressäni. Louis käpertyy uudestaan mun vierelle. Ja tällä kertaa mä nukahdan samantien.
Mä herään aamulla. Paikkoja kylmäsi, olin varmaan tulossa kipeeksi taas. Venyttelen pienesti käsiäni ja jalkojani siinä paikallani. Nousen ääneti sängystä ylös, etten herättäisi tuota yli suloista poikaa joka nukkui vierelläni. Vedän sen mun valkosen t-paidan päälleni ja kipitän alakertaan keittämään kahvia. Katson kelloon, varttia yli seitsemän. Miten mä näin aikasin olin herännyt ? No, mua ei enään edes nukuttanut joten takaisin nukkumaan menosta oli edes turha haaveilla. Mä tein mulle ja Loulle aamupalaa, ja kipitän huoneeseen takaisin. Kello oli jo yhdeksän, kyl mä sen verran olin aikaa tappanu keittiössä touhutessani, oli jo aikakin että tuo toinen heräisi.
"Huomenta rakas..." Mä kuiskaan jo ovelta kantaen tarjotinta kädessäni.
